En ole tänne vuodatellut pitkään aikaan. Suurin syy viime aikoina on ollut se, että en ole muistanut tunnareita.

Erilleen muutosta on jo reippaasti yli vuosi. Tämä entinen ei vaan osaa hellittää. Hän on viime kuukausina, oikeastaan koko aikana soitellut, lähetellyt viestejä. Niitä tulee edelleen.

Hänen olosuhteensa on se mikä se on ollut kaiken aikaa. Elää yhden luuserihepun kanssa, joka ei tee yhtään mitään. Tappelevat välillä niin helvetisti; juovat ja tappelevat ja sitten heppu lähtee. Takuuvarmasti silloin tulee soitto. Yleensä vielä yöllä.

Tuu tänne. Sua mä olen aina rakastanut ja tiedän, että rakastat mua. Tällaista viestiä tulee. Sä olet ollut mun ainoo mies. Tuu tänne. Ei kukaan saa tietää. Mutta, ei voisi vähempää kiinnostaa. Enempi inhoittaa koko juttu.

Ei ole rakkautta. Sitä ei vaan ole. Ja vaikka sitä olisikin, niin en todellakaan voisi sekaantua toisen parisuhteeseen. Hänelle tuntuu olevan kamalan tärkeää sänkyyn meneminen. Ikään kuin se olisi se juttu. Olen sanonut hänelle, että ei kuule onnistu ja jos elää parisuhteessa niin suhmurointi toisen kanssa menee pettämisen piikkiin. Hän ei ole oppinut yhtään mitään. Eikä opi.

Jatketaan tuonnempana.