keskiviikko, 16. joulukuu 2009

Ei otsikkoa

Olen ihan mitä halutaan. Tämäpä on hyvä sanonta. Minä voin antaa periksi tässä asiassa, koska minulla on varaa siihen. Ei huono sekään.

Tee aivan kuten haluat. Ihan sama. Aina vaan paranee.

Mitä kummallista tässä on? Eikö kaikki naiset/miehet tee näin? Aah, upeeta, ja ärsyttävää.

Jos vielä nähdään. Soitellaan, ehkä. Jos me nyt lähdetään sinne. Ei päätetä sitä nyt. Katsellaan miltä huomenna tuntuu, ei tule turhia paineita. Jos, ehkä, katsellaan.

Kin, kaan, kään. Päätteet ne vasta tärkeitä on. Niistä voi tehdä mielenkiintoisia tulkintoja.

Yhtä mielenkiintoista on se mitä ei sanota. Sanomattakin on selvää.

 

 

tiistai, 5. toukokuu 2009

Katellaan

Paljon on taas vettä virrannut eräässä joessa, sitten viime kirjoituksen. Suhde on edelleen voimissaan. Vuosi on vierähtänyt yhdessä köppelehtiessä aivan kohta.

Ei elämä ole pelkkää paratiisia, se on myös ruusuilla tanssimista. Eikä aina sitäkään. On ollut eripuraakin aika ajoin. Kaksi aika erilaita temperamenttia yhdessä. Toinen rauhallinen ja harkitseva ja toinen välillä äkkiäkin tulistuva. Minä se jälkimmäinen. Tulee hiljaista välillä.

Moi, voitaisko jutella siiitä mitä oikein tapahtui. Joo, jutellaaan vaan. Näin se menee ja sitten puhutaan. Sitä tässä naisessa arvostan, että hän näkee päivien tulevan vielä hiljaisuuden jälkeenkin, mitä en välttämättä aina itse näe pirun vihaisena.

Toisaalta outoa ja kummallista kun aiemmin, siis entisessä suhteessa, koskaan ei voinut puhua mistään selkokielellä rauhallisesti ja järkevästi. Kovin on ollu juurtunut entinen meno. Oppia ikä kaikki kuitenkin.

Tiivistä on yhdessäolo ollut. Nyt olin muutaman päivän yksin tai lasteni kanssa matkoilla; sekin aivan uusi kokemus. Yksinkin voi mennä. Uutta sekin. Niin kuin poikani totesi, että tämä on ensimmäinen kerta kun ollaan keskenään reissussa.  Hyvä kokemus tuokin.

Voi lähteä ja tietää, että toinen on tallessa ja odottaa. Ei tarvitse ajatella yhtään mitään sen suhteen. Näinköhän sitä alkaa tottumaan elämään selväpäisen ihmisen kanssa normaalissa parisuhteessa.

Side on jo muodostunut ja tuntuu aika vaikealta kuvitella elämää ilman nykyistä kumppaniani. Hän on kovin tavallisen oloinen ja pitää tylsisistä tavallisista asioista so. normaalista arjesta. Onhan tämä toisaalta ollut kovin tapahtumarikaskin vuosi arjenkin keskellä.

Olosuhteet muuttuvat kun toisen nuori lentää pesästä kesällä ja omanikin on irtaantumassa minusta pikku hiljaa. Se on tietenkin hänen tärkein tehtävänsä hankkiutua minusta eroon ja itsenäistyä.

Niin kuin kumppanini sanoo, katellaan.

 

torstai, 5. helmikuu 2009

Tee töitäsi

Yhdessä ollaan edelleen. Elämä on asettautunut omille raiteilleen ja kahden kodin väliä seilataan.

Taisin sanoa jossain kohtaa, että on mukavaa kun on joku aikuinen tuossa kupeessa. Se on sitä, ja vaikka tämä olosuhde ei ehkä täysin ideaali olekaan, niin paras ja ainoa mahdollinen tällä hetkellä.

Kuinka meidän käy kysyi hän muutama päivä sitten? Niin, saattaa tuntua oudolta tuollainen kysymys, mutta kuvastaa jollain tapaa sitä mitä tässä on meneillään.

Me pidämme toisistamme enemmän kuin paljon. Tätä jatkumoa tulee pian vuosi. Yhtä juhlaa jollain tapaa. Yhteistä aikaa on olosuhteisiin nähden paljon. Yhteisellä ajalla ja yhteisellä elämällä on kuitenkin vissi ero. Tämän vuoksi voikin kysyä, että kuinka meidän oikein käy? Tuleeko sitä yhteistä elämää koskaan?

Haluan usko, että tulee. Jos en uskoisi, niin tuskin voisin olla tässä.

Kaikenlaista miettii. Mikä tässä ihmisessä on se, joka niin kovin kiehtoo ja vetää puoleensa? Noh, hänen seurassaan on hyvä olla. Hän on niin rauhallinen ja levollinen. Sekin tarttuu ja hänen seurassaan on rauhoittava olla. Sielu ja mieli lepää.

Ei tarvitse tehdä mitään. Ei tarvitse, mutta voi tehdä. Kiire ei ole koskaan. Ei sen tekemisen tarvitse niin ihmeellistä olla. Jonkun mielestä ehkä menemme ja teemme paljon yhdessä. Kaikenlaista tekemistä. Liikumme paljon ihan fyysisesti ulkona. hiihdämme, kävelemme, luistelemme, mitä nyt mieleen tulee.

Käymme paljon elokuvissa, teatterissa, konserteissa tai sitten vaan olemme kotona. Teemme ruokaa yhdessä aina viikonloppuisin ja juomme pullon punaista tai valkoista lempeää juomaa kimppaan.

Silti on sitä omaakin aikaa ja väljyyttä omille jutuille. Taitaa olla sittenkin aika ideaali tilanne.

Hän on lempeä ja kiltti ihminen, vaikka kammoksuukin koko ajatusta itse. I hate you tulee välillä palautetta. Jos välillä sortuu hempeileviin tekstiviesteihin päivällä, niin vastaus on yleensä: Tee nyt vain niitä töitäsi. Se niistä hempeilyistä.

Suurta rakkautta? Hän on rakastettava ihminen, ja kyllä minä häntä rakastan. Valitettavasti hän ei minua. Välillä tulee teksturia, että voi, olit voipaperiakin laittanut eväsleipien väliin, I l y.

Tee nyt vain niitä töitäsi.

 

 

keskiviikko, 7. tammikuu 2009

Tavallista

Välillä tuntuu siltä, että on elänyt viime kuukausien aikana, ei kauan mutta paljon. Ja viime vuosien aikana kauan, mutta ei kuitenkaan kovin paljon 

Siirtyminen ajasta, jossa mikään ei ollut sitä miltä näytti, aikaan jossa kaikki on juuri sitä mitä on, on iso muutos.

Muutamassa kuukaudessa voi tosiaan elää huikaisevan ajanjakson ja kokea enemmän asioita kuin pitkien vuosien saatossa. Ei se määrä, vaan se laatu.

Niinpä kai se on kun koko elämänkaartakin tarkastelee. Kuka aikansa mitenkin käyttää ja mihinkin sen tuhlaa.

Turtuminen kaikkeen ja elämän elämättä jättäminen on kamalaa. Se on suurta tuhlausta, eikä palvele kenenkään etuja.

Parasta on kun se on tavallista. Tavallisuudella ei ole mitään tekemistä tylsyyden kanssa.

Ei kannata hakea mitään, kun se kaikki on tässä ja nyt. Vanha kulunut klisee on, että elä hetkessä. Carpe diem. Lienee niitä vaikeampia asioita kuitenkin.

Silloin kun kaikki on miltä näyttää ja kun voit luottaa siihen, että tiedostamatonkin on tietoista ja ymmärrettävää niin olet siellä.













torstai, 25. joulukuu 2008

Meidän elämämme

Lämmin, kovin lämminhenkinen oli aattopäivä. Rakastettuni oli kanssamme poikansa kanssa koko päivän.

Tapasin päivällä naiseni entisen puolison vaimoineen. Nyt on tavattu kaikki ne ihmiset, joilla on merkitystä hänen elämässään. Kaikkia varmasti jännitti.

Kertoo aika paljon tämä tapaaminen. Enemmän ja enemmän olemme toistemme elämässä. Meidän elämämme voisi kai jo sanoa. Ainakin nyt.

Kesällä hän jo sanoi, että rakastan sinua; nyt. Niin minäkin. Kesäinen juttu on muuttunut pysyvänoloiseksi seurusteluksi, olemiseksi ja elämiseksi.

Heräilen tähän päivään ja lähden ulos pitkälle lenkille seuralaiseni kanssa. Aurinkokin näyttää heräilevän ja päivästä tulee kaunis.