Saan päivittäin pari puhelua entiseltäni. Tekee tikusta asiaa, kuten esim. missä on mun huuliharppuni, ikään kuin tietäisin mihin hän on omat tavaransa pakannut. Missä on mun harjani ja peilini? Ei aavistustakaan.

Jos en vastaa, niin soittaa uudestaan. Tämä aamu oli taas näitä tähtihetkiä. Missä on peräkärry kysyi. No tossa se on firman parkkipaikalla vastasin. Mä voin myydä sen sulle hän sanoi. Mitä ihmettä mä teen peräkärryllä, eihän mulla ole vetokoukkuakaan vastasin. No, ajattelin että olisit tarvinnut entinen sanoi. Eikä se peräkärry edes ole meidän vaan firman. Ai, sä olet ostanut sen firmalle. Juu juu, olen ostanut kuusi vuotta sitten, yllätys, yllätys.

Minkä takia sä myit telkkarin? Puolet rahoista mulle. En ole myynyt telkkaria, se on uudessa kodissani. Ja sulle jäi se mahalipastokin sanoi vielä. Alkoi kuulemma vituttamaan kun sain niin paljon tavaraa, vaikka itse asiassa olin se joka sitä tavaraa sai vähemmän. Ehdotti, että pitäisi ottaa osittaja. No, ehdotin itse jo ennen kuin mitään edes oli jaettu, että arvotetaan nämä rojut jollakin ihmisellä ja hoidetaan rahalla jos kumpi saa enemmän arvosta. Ei se käynyt kun voimme sopia asioista kahdenkin kesken. Niin kuin sovimme. Nyt sitten on alkanut vituttamaan. Miksiköhän?

Näitä tavaroita joutuu näköjään jakamaan uudestaa ja uudestaan riippuen vitutuksen asteesta. Mulla on kyllä ihan oma ajatukseni tuosta tikutuksen perimmästä syystä. Taitaapi olla sillä viisiin, että kun en ole pitänyt itse mitään yhteyttä, en pyytänyt mitään, en häiriköinyt niin sekös alkaa jurppimaan. Ai, se ukko pärjääkin ihan isseiksensä.

Pärjää se ihan kohtuullisesti, eikä ole tarvetta eikä halua pitää yhteyttä. Ettei vaan olisi niin, että tämä entinen on tikkuuntunut itse omiin valintoihinsa, eikä ole järin tyytyväinen saatika onnellinen elämäänsä tällä hetkellä. Jos olisi, niin vähät veisaisi tuollaisesta kuitenkin niin pikku jutuista.

En ymmärrä mitään muutakaan syytä miksi hän koko ajan päivittäin pommittaisi soitoillaan. Ei kukaan voi olla niin tavaran kipeä (itse olen tällä hetkellä, mutta ei se taas liity irtaimistoon), että jaksaa vääntää päivätolkulla yhtä ja samaa.

Sitä paitsi se mahalipasto on ällö muutenkin, eikä yhtään sovi kotiini. Lähtee tänään sieltä pois, muuttaa entiseni luo tämä armas lipasto sisältöineen päivineen. Eihän tämä tähän lopu sen tiedän jo nyt. Seuraavaksi keksitään jotain muuta. Jossain kohtaa astuu sitten kuvaan mukaan uhkailu ja kiristys eri muodoissaan. Sanokaa minun sanoneen, näin tulee käymään.