Halu, tahto, tarve vai riippuvuus. Vai kaikki yhdessä suloisessa sekamelskassa.

Halu olla yhdessä on hyvinkin selkeä asia. Tahto menee hieman samaan kategoriaan. Sanotaanhan vihkikaavassakin... tahdotko sinä.

Tarpeen ja etenkin riippuvuuden kanssa tulee ongelmia. Tarve menee jo niille, ehkä vapaan tahdon ulottumattomille alueille.  Minulla on tällainen ja tällainen tarve.  Ei laiteta sitä vielä hylkyyn. Onhan tietenkin niin, että ihmisillä on tarve tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi. On erilaisia turvallisuuden tarpeita ja sitten nämä fyysiset jutut.

Minä tarvitsen sinua. Mihin ihmeessä? Täyttämään omaa rakastetuksi tai hyväksytyksi tulemisen tarvetta.. Tuli taas mieleen voiko se olla vaan joku, kuka tahansa. Mihin muuhun tarvitsen sinua? Kuuntelijaksi tietenkin, keskustelijaksi ja asioiden sekä mielipiteiden jakajaksi. Naiseksi, kumppaniksi.

Onhan tässä tämä ekologinen puolikin. Yksi sanomalehtitilaus, sähkölasku, lämmitys, kimppakyyti yms. yms.

Mihin tarvitset minua? Elokuviin kanssasi, nukkumaan vieressäsi, tekemään asioita yhdessä. Olkapäätä johon nojata, kainaloa johon käpertyä, kättä joka silittää, läheisyyttä. Kuuntelijaa, tekijää ja ehkäpä ymmärtäjää,  toista aikuista.

Saa sitä tarvita.

Vaan riippuvuus on perkeleestä. Olen vasta kokonainen kun olen kanssasi. Ilman sinua en ole täysi. Kuolen jos et ole kanssani. Imartelevaa ehkä, ei kuitenkaan kovin tervettä. Ja tuiki tavallista. Riippuvuuskin on tarvetta, mutta pakonomaista. Silti sekin voi kestää eliniän.

Joku sanoi rakkauden määritelmäksi sen, että on toiselle läsnä. On aidosti kiinnostunut tämän asioista ja kuuntelee. Kovin tavallisesti sanottu. Vaan sitähän elämä on parhaimmillaan.