Olen seurannut tässä yhtä heppua. joka erosi olisko ollut noin kuukausi sitten. Vmonsa kiinnittyi heti uuteen, ihan kuin tuo entisenikin teki. Vaan eipä ollut heppukaan kauan yksin. Neljä päivää ei liene kauan. Hän oli silloin ekoilla treffeillään. Eipä mennyt toisille. Hänen kanssaan.

Hemmo on tapaillut nyt muita, mutta selvästi huomaa, että vakavampikin haku on päällä. Niin oli yhdellä toisellakin vuosi sitten ja vielä keväälläkin.

Kaveri on aika tyyni ja vapautuneen oloinen vaikka tuli dumpatuksi. Harmaa virkamiesavioliitto on nyt koeajalla. Alta viidenkympin ikäinen tyyppi, jolla on asiat suurinpiirtein järjestyksessä. Kiva huomata se, että meuhkaamisestaan huolimatta hänen tyttärensä menee kaiken muun edelle ja paljon asioita tapahtuu lapsen ehdoilla.

Vaan kehen sitä sitten ihastuu? Ihastuuko sitä itseensä? Tarkoittaen sitä, että onko se tämä oma ihastumisen tunne mihin sitä samaistuu. On jotain jota odottaa ja joku jota kaivata. Kivaa kun on joku. Olen kirjoittanut tästä ennenkin toisaalla.

Mikä on se joku ja mikä siinä vetoaa. Vai onko kaikki vaan tuuria, että tämmöinen tyyppi sattui tulemaan vastaan. Olisiko se joku voinut olla kuka tahansa? Kaipa se ensimmäinen juttu on olemus, tapa puhua, katsoa, kuunnella. On se niin. Tuoksu joo tietenkin. Jos ei natsaa niin tapaaminen jää siihen yhteen kertaan. Kummallista, eihän sitä edes tunne koko ihmistä ja on heti valmis muodostamaan mielipiteensä. Heippa, soitellaan.

Olen itse tapaillut puolisen vuotta yhtä ihmistä. Ei sitä enää voi aivan tapailuksikaan kutsua.Eikä tietenkään tunne vieläkään, että millainen tuo oikein on. Kermaa kuoritaan edelleen ja vaikka on ollut riitaakin, niin ei tiedä miten toinen mihinkin reagoi ja mitä ajattelee.

Koska sitten alkaa tykkääminen/rakastaminen? Who knows? Menee siirapiksi, paras lopettaa tältä erää.