Jos todella kiinnyn sinuun niin alan pelätä saman tien, että menetän sinut. Enkä tarkoita ketään toista naista, vaan että menetän sinut jollain lailla. Voit vaikka kuolla.

Joskus pettymys voi olla niin suuri, että hylkää itsensä. Hylätessään itsensä hylkää myös muut. Ja on yksin. Monta vuotta yksin. Tunneihminen tunnetyhjiössä.

Hän on ihminen, jonka luottamusta ei voi pettää. Olen nähnyt sen katseen ja ilmeen. Sen surumielisyyden ja hiljaiset kyyneleet.

Minäkin pelkään, että menetän hänet.

Puhuimme tarvitsemisesta. Eri tavalla ehkä molemmat, mutta yhtä kaikki tarvitsemme. Ei kuitenkaan toistemme jatkeeksi.

Ajattelin, että menemme naimisiin. Mietin jo ketä kutsun häihin. Sitten alkoi hymyilyttämään ja ajattelin itkun tulevan. Mietin, että kohta taas näemme. Tämä nyt on tällaista höpöhöpöjuttua.

Olen ajatellut samanlaisia höpöhöpöajatuksia. Saa sitä ajatella.

Onneksi me ei olla naimisissa. Siitä on tullut lentävä lause. Eihän me edes tunneta; siinä toinen.

Voi kai sitä nauttia vain tästä hetkestä. Huomisesta ei tiedä. Kliseitä nämä, vaan on niissä jotain ajatustakin.